Liikuntavuosi

Anteeksipyyntö niille, jotka ehkä ovat käyneet kurkkimassa, olisinko kirjoittanut jotain. Olin pitkään kipeänä, viimeksi päästyäni flunssasta eroon ja juuri uudelleen liikunnan makuun päästyäni sairastuinkin vähän pahemmin. Sain influenssan. Ja jo vain, rokotuksesta huolimatta. Minä hoitoalan ammattilaisena olen ottanut rokotuksen vuosittain asiakkaitani suojellakseni. Olen myös aiemmin, rokottamattomana, saanut oikein ikävän influenssan, enkä sen jälkeen ole kovasti halunnut samaa kokea uudelleen. Rokotuksen ottaminen on siis jo useamman vuoden ollut minulle itsestään selvää. Olen toki tiennyt, että siitäkin huolimatta voi tauti tarttua. Nyt se sitten osui omalle kohdalleni. Viikon verran olin töistä poissa, viitenä päivänä kuumeessa, mikä on minulle aika harvinaista. Lämpö nousee herkästi minulla 37,5:een mutta harvemmin yli 38:n asteen. Nyt sitten olinkin kipeä monen vuoden edestä. Kuume laski aina Panadolilla ihan siedettäviin lukemiin, mutta nousi äkkiä takaisin heti lääkkeen va

Meidän, kuten monen muunkin, perheessä on tänä talvena odoteltu kovasti (ja turhaan) lunta. Tärkein syy meidän innokkaaseen odotteluumme on ollut, että pääsisimme laskettelemaan. Kun viikon alku näytti lupaavan kylmältä, aloimme toivoa edes pakkasöitä, jotta laskettelukeskukset pääsisivät tykittämään lunta. Jo keskiviikkona olisi Peuramaalla ollut rinne auki, mutta vasta torstaina sitten lopulta pääsimme lähtemään kohti rinnettä. Keskiviikkoisin kun on tyttären tanssitunti Karjaalla ja olin tällä kertaa kuskivuorossa. Tytön bestis käy samalla tanssitunnilla ja hoidamme hänen äitinsä kanssa vuorotellen kuljetukset parinkymmenen kilometrin päähän heti iltapäiväkerhon jälkeen. Kävelin tanssitunnin ajan hyytävässä viimassa. Arvelin, että pelkkä kylmyys teki lenkistä varmastikin ainakin 20-30% rasittavamman, eikö se näin mene? Sain kyllä hyvät lämmöt päälle, mutta silti viimeisen kymmenen minuuttia istuin autossa lämmittimen huutaessa ja kurkin tanssisalin ikkunasta tunnin sujumista. Kevä

Hiljaiselon syynä on ollut perheeseemme rantautunut räkätauti. Yli viikko meni ilman ainuttakaan treeniä, enkä kyllä jaksanut kaivaa läppäriäkään esiin kirjoittaakseni mitään. En ole edelleenkään ihan sinut Bloggerin kanssa, eli jos jollain on jotain parempia ehdotuksia blogialustaksi (maksuttomia tähän hätään), niin otan vastaan. Kirjoitin vuosia sitten Vuodatukseen, pidin siitä alustasta ja opin käyttämään sitä sujuvasti, mutta sitten se kaatui pitkäksi aikaa, jolloin siirsin kaiken bloggaukseni tänne, mutta en siis, kuten sanottu, koskaan oikein tottunut. Tämä ei toimi hyvin puhelimella, minkä ilmeisesti lukijanikin ovat saaneet huomata, sillä kommentointi ei kerta kaikkiaan taida onnistua. Millä te, jotka olette kommenttinne onnistuneet saamaan läpi, olette nettiä selanneet? Puhelimella vai läppärillä, millä selaimella ja oliko ongelmia? Toistaiseksi minulle saa siis jatkossakin -kiitos jo lähettäneille- laittaa kommenttia myös Messengerin kautta. Eilen uskaltauduin vihdoin taas

Ehkä muutama vuosi sitten oli lehdessä uutinen, kun Leppävaaran uimahallissa oli tullut ilmiriita uimareiden ja vesijuoksijoiden välille. Minä en tästä hämmästynyt. Olisin voinut olla itse siellä riitelemässä. Toki silloin asiaankuuluvasti kauhistelin ja naureskelin tapahtunutta. Siis miten ne voi?! Sellaisesta! Olimme tänään perheen kesken uimahallissa. Minä vesijuoksemassa, mies ja tytär uimassa. Pääsin hyvään vauhtiin nopeasti, planeetat olivat kohdillaan ja juoksu rullasi, jos niin voi vedessä räpiköimisestä sanoa. Liivi ei hangannut, puristanut eikä pyrkinyt kohoamaan tissien yli kohti pintaa. Bikinit nyt toki yrittivät pudota (alaosa) ja nousta (yläosa, tietty), mutta muutoin boogie oli hyvä. Hetken. Nimittäin en muistanut, että suden hetki koittaa, kun kello lyö puoli seitsemän. Uimahalli päsähti täyteen porukkaa, vesijuoksuvyöt meinasivat loppua ja vesijuoksuun varattu, hieman leveämpi rata alkoi olla piukassa jonossa juoksijoita. Kun vastaani polski ensimmäinen uimari, alk

Talvi, ah mitä ihanaa ulkoliikunnan aikaa! Eiku... Näin ensilunta vielä odotellessa olen yrittänyt keksiä monipuolisesti muuta tekemistä. Kuntosalit olivat vuoden ensimmäisinä päivinä piukassa väkeä, kun kaikki lunastivat uudenvuodenlupauksiaan terveemmästä elämästä. Jo loppiaisen jälkeen lopahti joulun lisäksi monen kuntoiluinto. Parempi elämä jäi sinne sohvanpohjalle, arki nujersi jaksamisen alleen. Lapsen kanssa kivoja liikuntapuuhia löytyy onneksi vaikka ja mitä. Olemme käyneet koko perheen voimin riehumassa muun muassa Ison Omenan Duudsonit Activity Parkissa. Se on vähän isompien sisäleikkipuisto, jossa aikuisillekin riittää haastavaa tekemistä. Siellä saa pelata jääkiekkoa "olohuoneessa", heittää frisbeetä "keittiössä"ja potkia jalkapalloa "saunassa". Suojuoksu eli volttimontun kaltaisessa vaahtomuovikuutioilla täytetyssä altaassa pehmustettujen tolppien päällä tasapainoilu vie äkkiä mehut. Koskiseikkailu on peli, jossa kahden joukkueen voimin pain

Uudenvuodenlupaukseni vuodelle 2020 oli aloittaa bloggaaminen monen vuoden tauon jälkeen. Koska olen viimeiset kaksi vuotta omistautunut yhdenlaiselle keski-iän kriiseilylle, terveysmuutosten tekemiselle omaan elämääni, tuntui luontevalta valita aiheeksi liikunnallinen elämäntapa. Olen 44-vuotias nainen Länsi-Uudeltamaalta. Lähes koko aikuisikäni olen kamppaillut ylipainoa ja siitä johtuvia terveyshaittoja vastaan. Tilanne eskaloitui syksyllä 2017, kun olin hiljalleen saanut elopainoni kasvatetuksi sairaalloisen lihavuuden mittoihin ja minulla todettiin korkean verenpaineen lisäksi 2-tyypin diabetes, refluksitauti ja uniapnea. Nuorena liikuin paljon, pelasin joukkuepelejä, kävin lenkillä ja kuntosalilla sekä uin vähintään viikoittain. Liikunta oli luonteva osa elämääni lukion loppuun saakka. Aikuisuuden kynnyksellä kiinnostuin enemmän kotona makoilusta, leffoista ja tv-sarjoista, kuten Salkkareista, Kaunareista ja muista aikamme vitsauksista. Tositeeveen myötä selkäni liimautui soh