Liikuntavuosi

Korona. Ei kai siitä kukaan jaksa lukea, kuulla eikä puhua. Eihän tässä ole pariin viikkoon mistään muusta puhuttu tai kirjoitettu. Some on täynnä vessapaperimeemejä, tiedotusvälineet suoltavat hämmennystä ja syyllistämistä. Eristyksissä eleleminen on nyt kuitenkin päivän sana. Me emme, ainakaan vielä, ole karanteenissa ja olemme onneksi ainakin toistaiseksi säilyneet terveinä. Kun nyt kuluneen viikon aikana lähes kaikki on kuitenkin peruttu, suljettu ja tauolla, alkaa monella tulla selkeästi aika pitkäksi. Minä, terveydenhuoltoalan ammattilainen, olen töissä. Altistumassakin varmaan, mutta tärkeänä osasena terveydenhoitokoneistoa. Kuluneen viikon aikana ei työtehtäviini vielä ole tehty muutoksia, mutta niitä on jo lupailtu. Moni on perunut aikojaan tartunnan pelossa tai siinä viisaudessa, että nyt hoidetaan vain välttämättömät asiat ja kaikki muu joutaa odottaa. Viikonloput ovat aina, koko tämän arkipäivätyössä oloaikani tuntuneet sietämättömän lyhyiltä, kun muistan vielä ne ihanat,...

Meidän, kuten monen muunkin, perheessä on tänä talvena odoteltu kovasti (ja turhaan) lunta. Tärkein syy meidän innokkaaseen odotteluumme on ollut, että pääsisimme laskettelemaan. Kun viikon alku näytti lupaavan kylmältä, aloimme toivoa edes pakkasöitä, jotta laskettelukeskukset pääsisivät tykittämään lunta. Jo keskiviikkona olisi Peuramaalla ollut rinne auki, mutta vasta torstaina sitten lopulta pääsimme lähtemään kohti rinnettä. Keskiviikkoisin kun on tyttären tanssitunti Karjaalla ja olin tällä kertaa kuskivuorossa. Tytön bestis käy samalla tanssitunnilla ja hoidamme hänen äitinsä kanssa vuorotellen kuljetukset parinkymmenen kilometrin päähän heti iltapäiväkerhon jälkeen. Kävelin tanssitunnin ajan hyytävässä viimassa. Arvelin, että pelkkä kylmyys teki lenkistä varmastikin ainakin 20-30% rasittavamman, eikö se näin mene? Sain kyllä hyvät lämmöt päälle, mutta silti viimeisen kymmenen minuuttia istuin autossa lämmittimen huutaessa ja kurkin tanssisalin ikkunasta tunnin sujumista. Kevä...

Hiljaiselon syynä on ollut perheeseemme rantautunut räkätauti. Yli viikko meni ilman ainuttakaan treeniä, enkä kyllä jaksanut kaivaa läppäriäkään esiin kirjoittaakseni mitään. En ole edelleenkään ihan sinut Bloggerin kanssa, eli jos jollain on jotain parempia ehdotuksia blogialustaksi (maksuttomia tähän hätään), niin otan vastaan. Kirjoitin vuosia sitten Vuodatukseen, pidin siitä alustasta ja opin käyttämään sitä sujuvasti, mutta sitten se kaatui pitkäksi aikaa, jolloin siirsin kaiken bloggaukseni tänne, mutta en siis, kuten sanottu, koskaan oikein tottunut. Tämä ei toimi hyvin puhelimella, minkä ilmeisesti lukijanikin ovat saaneet huomata, sillä kommentointi ei kerta kaikkiaan taida onnistua. Millä te, jotka olette kommenttinne onnistuneet saamaan läpi, olette nettiä selanneet? Puhelimella vai läppärillä, millä selaimella ja oliko ongelmia? Toistaiseksi minulle saa siis jatkossakin -kiitos jo lähettäneille- laittaa kommenttia myös Messengerin kautta. Eilen uskaltauduin vihdoin taas ...