Liikuntavuosi

Korona. Ei kai siitä kukaan jaksa lukea, kuulla eikä puhua. Eihän tässä ole pariin viikkoon mistään muusta puhuttu tai kirjoitettu. Some on täynnä vessapaperimeemejä, tiedotusvälineet suoltavat hämmennystä ja syyllistämistä. Eristyksissä eleleminen on nyt kuitenkin päivän sana. Me emme, ainakaan vielä, ole karanteenissa ja olemme onneksi ainakin toistaiseksi säilyneet terveinä. Kun nyt kuluneen viikon aikana lähes kaikki on kuitenkin peruttu, suljettu ja tauolla, alkaa monella tulla selkeästi aika pitkäksi. Minä, terveydenhuoltoalan ammattilainen, olen töissä. Altistumassakin varmaan, mutta tärkeänä osasena terveydenhoitokoneistoa. Kuluneen viikon aikana ei työtehtäviini vielä ole tehty muutoksia, mutta niitä on jo lupailtu. Moni on perunut aikojaan tartunnan pelossa tai siinä viisaudessa, että nyt hoidetaan vain välttämättömät asiat ja kaikki muu joutaa odottaa. Viikonloput ovat aina, koko tämän arkipäivätyössä oloaikani tuntuneet sietämättömän lyhyiltä, kun muistan vielä ne ihanat,...

Anteeksipyyntö niille, jotka ehkä ovat käyneet kurkkimassa, olisinko kirjoittanut jotain. Olin pitkään kipeänä, viimeksi päästyäni flunssasta eroon ja juuri uudelleen liikunnan makuun päästyäni sairastuinkin vähän pahemmin. Sain influenssan. Ja jo vain, rokotuksesta huolimatta. Minä hoitoalan ammattilaisena olen ottanut rokotuksen vuosittain asiakkaitani suojellakseni. Olen myös aiemmin, rokottamattomana, saanut oikein ikävän influenssan, enkä sen jälkeen ole kovasti halunnut samaa kokea uudelleen. Rokotuksen ottaminen on siis jo useamman vuoden ollut minulle itsestään selvää. Olen toki tiennyt, että siitäkin huolimatta voi tauti tarttua. Nyt se sitten osui omalle kohdalleni. Viikon verran olin töistä poissa, viitenä päivänä kuumeessa, mikä on minulle aika harvinaista. Lämpö nousee herkästi minulla 37,5:een mutta harvemmin yli 38:n asteen. Nyt sitten olinkin kipeä monen vuoden edestä. Kuume laski aina Panadolilla ihan siedettäviin lukemiin, mutta nousi äkkiä takaisin heti lääkkeen va...

Talvi, ah mitä ihanaa ulkoliikunnan aikaa! Eiku... Näin ensilunta vielä odotellessa olen yrittänyt keksiä monipuolisesti muuta tekemistä. Kuntosalit olivat vuoden ensimmäisinä päivinä piukassa väkeä, kun kaikki lunastivat uudenvuodenlupauksiaan terveemmästä elämästä. Jo loppiaisen jälkeen lopahti joulun lisäksi monen kuntoiluinto. Parempi elämä jäi sinne sohvanpohjalle, arki nujersi jaksamisen alleen. Lapsen kanssa kivoja liikuntapuuhia löytyy onneksi vaikka ja mitä. Olemme käyneet koko perheen voimin riehumassa muun muassa Ison Omenan Duudsonit Activity Parkissa. Se on vähän isompien sisäleikkipuisto, jossa aikuisillekin riittää haastavaa tekemistä. Siellä saa pelata jääkiekkoa "olohuoneessa", heittää frisbeetä "keittiössä"ja potkia jalkapalloa "saunassa". Suojuoksu eli volttimontun kaltaisessa vaahtomuovikuutioilla täytetyssä altaassa pehmustettujen tolppien päällä tasapainoilu vie äkkiä mehut. Koskiseikkailu on peli, jossa kahden joukkueen voimin pain...

Uudenvuodenlupaukseni vuodelle 2020 oli aloittaa bloggaaminen monen vuoden tauon jälkeen. Koska olen viimeiset kaksi vuotta omistautunut yhdenlaiselle keski-iän kriiseilylle, terveysmuutosten tekemiselle omaan elämääni, tuntui luontevalta valita aiheeksi liikunnallinen elämäntapa. Olen 44-vuotias nainen Länsi-Uudeltamaalta. Lähes koko aikuisikäni olen kamppaillut ylipainoa ja siitä johtuvia terveyshaittoja vastaan. Tilanne eskaloitui syksyllä 2017, kun olin hiljalleen saanut elopainoni kasvatetuksi sairaalloisen lihavuuden mittoihin ja minulla todettiin korkean verenpaineen lisäksi 2-tyypin diabetes, refluksitauti ja uniapnea. Nuorena liikuin paljon, pelasin joukkuepelejä, kävin lenkillä ja kuntosalilla sekä uin vähintään viikoittain. Liikunta oli luonteva osa elämääni lukion loppuun saakka. Aikuisuuden kynnyksellä kiinnostuin enemmän kotona makoilusta, leffoista ja tv-sarjoista, kuten Salkkareista, Kaunareista ja muista aikamme vitsauksista. Tositeeveen myötä selkäni liimautui soh...