Ehkä muutama vuosi sitten oli lehdessä uutinen, kun Leppävaaran uimahallissa oli tullut ilmiriita uimareiden ja vesijuoksijoiden välille. Minä en tästä hämmästynyt. Olisin voinut olla itse siellä riitelemässä. Toki silloin asiaankuuluvasti kauhistelin ja naureskelin tapahtunutta. Siis miten ne voi?! Sellaisesta! Olimme tänään perheen kesken uimahallissa. Minä vesijuoksemassa, mies ja tytär uimassa. Pääsin hyvään vauhtiin nopeasti, planeetat olivat kohdillaan ja juoksu rullasi, jos niin voi vedessä räpiköimisestä sanoa. Liivi ei hangannut, puristanut eikä pyrkinyt kohoamaan tissien yli kohti pintaa. Bikinit nyt toki yrittivät pudota (alaosa) ja nousta (yläosa, tietty), mutta muutoin boogie oli hyvä. Hetken. Nimittäin en muistanut, että suden hetki koittaa, kun kello lyö puoli seitsemän. Uimahalli päsähti täyteen porukkaa, vesijuoksuvyöt meinasivat loppua ja vesijuoksuun varattu, hieman leveämpi rata alkoi olla piukassa jonossa juoksijoita. Kun vastaani polski ensimmäinen uimari, alk...
Keski-iän kriisin kynnyksellä räpistelevä elämäntapojaan dramaattisesti muokannut entinen sohvaperuna, nykyinen onnellisuusliikkuja kuvailee elämäänsä ja pohdiskelee suhdettaan ruokaan, liikkumiseen, nukkumiseen ja hyvinvointiin.